Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jaakobin kirje luku 5 jatkuu...

7. Kärsivällisyys ja rukous

Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Katsokaa, kuinka maamies odottaa maan kallista hedelmää ja on kärsivällinen, kunnes maa on saanut syyssateen ja kevätsateen.

8. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulo on lähellä.

9. Veljet, älkää nurisko toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi. Katsokaa, tuomari seisoo ovella!

10. Veljet, ottakaa vaivan kestämisessä(1) ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.

11. Kuinka ylistämmekään autuaiksi niitä, jotka ovat pysyneet kestävinä! Olette kuulleet Jobin kestävyydestä, ja Herran antaman lopputuloksen te tunnette. Herra on laupias ja armahtava.

 

12. Ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan älkääkä maan kautta, älkää mitään muutakaan valaa. "Kyllä" tarkoittakoon teillä "kyllä", ja "ei" tarkoittakoon "ei", ettette joutuisi tuomion alaisiksi.

 

13. Jos joku teistä kärsii vaivaa, rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, laulakoon kiitosta.

14. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

15. Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi.

16. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.

17. Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

18. Kun hän rukoili uudelleen, taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä.

 

19. Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen saa hänet palaamaan takaisin,

20. niin tietäkää, että se, joka palauttaa syntisen hänen harhateiltään, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Jaak. 5:7-20)

 

Kehotus kärsivällisyyteen

7.Nyt apostoli kääntää puheensa rikkaista vanhurskaisiin, vainoojista vainottuihin. Niin kuin maamies odottaa syksyä, nyt kärsimysten ja sorron alla olevien tulee katsoa eteenpäin ja muistaa, että heitä odottaa vanhurskas tuomio, yhtä varmasti kuin kesän jälkeen tulee syksy. Vertaus kärsivällisesti syksyä odottavasta peltomiehestä voi kuvata myös Jumalaa, joka odottaa tämän maailman kypsymisaikaa. Ensimmäinen sadeaika alkoi Palestiinassa lokakuun alussa ja kesti joulukuun lopulle tai tammikuulle. Sitä sanottiin syyssateen ajaksi. Helmikuussa oli usein poutaista, ja sen jälkeen maalis-huhtikuulla tulivat kevätsateet.

8.Tässä toistetaan jakeen 7 kehotus kärsivällisyyteen. Ei ole aivan niin vaikeata olla kärsivällinen, kun tietää kärsimyksen kestävän vain lyhyen ajan ja Herran tulemuksen olevan lähellä. Sitä odottaessaan kärsivät voivat "vahvistaa sydämensä" lepäämällä rauhallisina Jumalan lupausten varassa, vaikka näyttäisikin siltä, että jumalattomat menestyvät ja Jumalan kansalla on ahdistuksia. Kerran kaikki muuttuu.

9.Kristityn ei tule olla kärsivällinen vain niiden edessä, jotka painostavat ulkonaisesti. Hänen tulee olla kärsivällinen myös veljiään kohtaan. "Älkää huokailko" - 'älkää valittako, älkää nurisko'. Jeesus kielsi meitä tuomitsemasta toisia, ettei meitä itseämme tuomittaisi (Matt 7:1). Jaakob puolestaan sanoo, etteivät uskovat saa huokailla toisiaan vastaan, ettei heitä tuomittaisi. Se, joka arvostelee toisia, asettuu tuomarin asemaan ja hänen täytyy silloin itse varautua ankarampaan tuomioon. Kun muistamme suuren Tuomarin olevan hyvin lähellä, meillä ei ole varaa arvostella eikä tuomita toisiamme.

10.Siltä varalta, että joku valittaa vaikeuksiaan, vaikka pitäisi pysyä kärsivällisenä, Jaakob kehottaa muistelemaan Jumalan profeettoja entisinä aikoina. Nämä jättivät jälkeensä esikuvan kärsivällisyydestä ja pitkämielisyydestä kokiessaan ahdistuksia ja joutuessaan pahojen ihmisten armoille. On aina lohdullista tietää, että toiset ovat kestäneet samaa, mitä itse joutuu kokemaan, ja että he ovat selvinneet siitä voittajina. "Herran nimessä puhuminen" osoittaa heidän olleen Herran lähettämiä. He puhuivat hänen edustajinaan.

11.Jaakob puhui edellä profeetoista yleensä. Nyt hän viittaa erityiseen kärsivällisyyden esikuvaan Vt:n pyhien joukosta. Kukaan muu ei ole kokenut yhtä suuria kärsimyksiä kuin Job, ja kuitenkin hän selviytyi niistä voittajana. Se, joka haluaa seurata hänen kärsivällisyyttään, saa myös kokea samaa Jumalan apua. Job ei ollut suinkaan tunteeton, mutta hän ei suostunut luopumaan Jumalasta ja kuolemaan (Job 2:9), eikä syyttämään Jumalaa siitä, mitä hänelle tapahtui (1:22). Siksi hänen koetuksensa päättyivätkin onnellisesti (Job 42:12).

 

Älkää vannoko!

12.Tämä tuo mieleen Jeesuksen vuorisaarnan sanat (Matt 5:33). Jaakob ei tarkoita tuomioistuimessa lausuttavaa valaa. Sellaisesta ei puhuta ollenkaan koko tässä kirjeessä. Hän vastustaa ajattelematonta vannomista sanotun korostamiseksi, ja kiroamista. Kiroileminen ilman syytä tai tarkoitusta on kaikkina aikoina ollut tavallista. Jumalan nimen häpäiseminen on suuri synti. "Ennen kaikkea" tähdentää asian vakavuutta.

 

Rukouksesta ja esirukouksesta

13."Rukouksella" on kristillisessä elämässä hyvin tärkeä sija, samoin ylistyslaululla. Kumpikin ilmentää yhteyttä Jumalan kanssa. Kärsimisen tulee innostaa rukoilemaan, menestyksen ja suotuisien olojen tulee antaa aihetta ylistykseen. Alkukristillinen seurakunta säilytti tässä suhteessa tasapainon. Vrt. Ef 5:19; Kol 3:16. Kärsimysten keskellä ei siis ole oikein valittaa ja nurista, vaan on rukoiltava elävää Jumalaa. "Hyvillä mielin" oleva ei saa tulla kevytmieliseksi ja ylimieliseksi, vaan hänen tulee kiittää Jumalaansa.

14.Kun Jeesus lähetti ensimmäiset opetuslapsensa, heidän yksi tehtävänsä oli voidella öljyllä sairaita ja parantaa heitä (Mark 6:13). Tätä käytäntöä jatkettiin alkuseurakunnassa. "Vanhimmat" ovat seurakunnan johtajia, eivät vain vanhempia kristittyjä. Vrt. 1 Piet 5:1 ss. Sairastuminen oli niin vakava asia, että sairas voi kutsua vanhimmat luokseen saadakseen rukousapua. Seuraavan jakeen ilmaisusta »nousta jälleen» ilmenee, että kyse on vuodelepoa vaativasta sairaudesta. "Herran nimessä" osoittaa, että he tekivät tämän Herran puolesta.

15.Jumala ilmaisee itsensä ihmisille kaikenlaisissa olosuhteissa, ja olisi outoa, ellei hän voisi auttaa myös sairaita parantamalla. Ilmaisuista »Herran nimessä» j. 14, "uskon rukous" ja "Herra antaa hänen nousta jälleen" ilmenee selvästi, ettei parantuminen johtunut öljystä, vaan Herran vaikutuksesta. Tärkeintä ei ollut sairaan voiteleminen, vaan tämän puolesta rukoileminen, jolloin Jumala puuttui asiaan. "Pelastaa (sèdzè)", 'vapauttaa, auttaa'. Sanaa käytettiin kuvaamaan myös hyvinvointia, terveyttä. Jaakob näkee koko toimituksen potilaan hengellisen tilan kannalta. Syntejä tulee pyytää anteeksi, ja ne myös saadaan anteeksi.

16.Tässä ei tarkoiteta, että kristittyjen olisi etukäteen harkitsematta tunnustettava rikkomuksensa julkisesti tai yksityisesti, vaan korostus on siinä, että heidän olisi osallistuttava toistensa surujen ja kärsimysten kantamiseen ja rukoiltava terveyttä sairaille. Keskinäinen tunnustaminen kertoo luottamuksesta, joka antaa rukoukselle voimaa.

17.Ihmeitä tekevä "Elias" (Elia) voi vaikuttaa toiseen maailmaan kuuluvalta, mutta Jaakob vakuuttaa lukijoilleen, ettei näin ollut. Elia käytti samaa tietä Jumalan luo, jota Jumalan kansa on kulkenut kaikkina aikoina. Hän "rukoili rukoilemalla", siis hartaasti ja kokosydämisesti, ja hänen rukouksensa kuultiin. Hän ei ollut mikään yli-ihminen. Elian rukousta ei suoraan mainita Vt:ssa, mutta sen ajatus sisältyy hänen sanoihinsa 1 Kun 17:1:ssä. Jeesuskin mainitsee kolmen ja puolen vuoden pituisen kuivan ajan (Luuk 4:25). 1 Kun 18:1:ssä sanotaan, että sade tuli kolmantena vuotena. Israelissa ei sada samalla tavalla kuin täällä. Maa oli ollut kuiva jo kuuden kuukauden ajan - edellisestä sadeajasta lähtien, kun Elia pysäytti sateen sanallaan. Tämä tapahtui uuden sadeajan alussa.

18.Elian toisesta rukouksesta ks. 1 Kun 18:1,42 ss. Hänen rukouksensa, joka ensin aiheutti kuivuuden ja sitten sateen, osoittaa, mikä valtava voima vanhurskaalta on rukoillessaan. Voima ei ole hänessä, vaan Jumalassa ja ihmisen uskossa häneen. Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

 

Eksyneen veljen palauttamisesta

19.Tässä kysymys ei ole vain tilapäisestä syntiinlankeemuksesta, vaan sisäisestä luopumisesta kristillisen elämän periaatteista. Ihminen on silloin joutunut pois totuudesta. Tällä tavalla langennut ei ole silti joutunut pois kristillisen seurakunnan yhteydestä ja seurakunnan hengellisen vastuun ulkopuolelle. Kristittyjen tulee pitää huolta syntiä tekevästä ja pyrkiä saamaan hänet takaisin oikealle tielle.

20.Tämä kirje päättyy ilman tavanomaisia lopputervehdyksiä. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että se olisi epätäydellinen tai että loppusanat olisivat joutuneet kadoksiin, vaan ainoastaan sitä, että Jaakob todennäköisesti haluaa viimeisten sanojensa jäävän soimaan lukijoiden korvissa. On selvää, ettei hän tarkoita vain opillisia harha-askeleita. Kysymyksessä on synnissä eläminen. Parannuksen tehneen syntisen synnit peitetään.

 

Sivun alkuun

©2018 TAIVAAN KANSALAINEN - suntuubi.com