Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jaakobin kirje luku 2 jatkuu...

14. Usko ja teot

Veljeni, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo, että hänellä on usko, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kai usko voi pelastaa häntä?

15. Jos veli tai sisar on vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa

16. ja joku teistä sanoo hänelle: "Mene rauhassa, lämmittele ja syö kylliksesi", mutta ei anna hänelle, mitä hänen ruumiinsa tarvitsee, mitä hyötyä siitä on?

17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.

18. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko ja minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.

19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin uskovat sen ja vapisevat.

20. Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on hyödytön?

21. Eikö isämme Abraham tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille?

22. Sinä huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa ja teoista usko tuli täydelliseksi.

23. Niin toteutui Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi.

24. Te siis näette, että ihminen vanhurskautetaan teoista eikä yksin uskosta.

25. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät pois toista tietä?

26. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin ilman tekoja kuollut.

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Jaak. 2:14-26)

 

Uskon ja tekojen suhde

14.Usko täytyy osoittaa todeksi, eikä siihen ole muuta keinoa kuin hyvät teot. Jos tekoja ei ole, ei myöskään ole todellista, oikeata uskoa. Selvittääkseen tämän asian perusteellisesti, siltä varalta, että joku yrittäisi erottaa toisistaan uskon ja rakkauden teot, Jaakob esittää kaksi kysymystä, joihin vastaukset ovat jo valmiina. Hänen kysymyksensä ei koske ei-uskovaa, vaan sellaista, joka "sanoo" itsellään olevan uskon. Pelkkä »sanausko», jonka todisteena on vain sanat ja tunnustus, ei ylipäätään ansaitse lainkaan nimitystä usko. Voiko tämä "usko" sitten pelastaa hänet? Sellaisella »uskolla», joka on hedelmätön, ei ole mitään merkitystä.

15.Kristityn velvollisuus on pitää huolta köyhistä ja avun tarpeessa olevista. Myötätunnosta, joka ei näy käytännössä, ei ole mitään hyötyä (j. 16). Jaakobin esimerkki ei millään tavalla ilmennä laupeutta, joka on uskon tulosta. Sen sijaan paljastuu laupeuden vastakohta, julkea sydämettömyys. Tässä mainitaan kaksi ihmisen perustarvetta, vaatteiden ja jokapäiväisen leivän tarve.

16.Kristillisyys on paljon enemmän kuin pelkkiä sanoja ja korulauseita. Ei ole myöskään oikein »hengellistää» tässä sanottua, ikään kuin kysymys olisi hengellisestä lämmöstä ja ruuasta. Kristitty on kiistatta velvollinen antamaan apua sinne, missä sitä tarvitaan.

17.Usko ilman tekoja on hedelmätön eikä siis kykene tuottamaan vanhurskauden hedelmää. Sisäisesti kuolleen uskon tuntee siitä, ettei sen seurauksena ole tekoja.

18.Tässä kuviteltu puhuja ilmentää Jaakobin omia ajatuksia. Hän kehottaa heitä näyttämään uskonsa ilman tekoja, jos he siihen pystyvät! Ei hyödytä osoittaa uskoa millään muulla tavalla kuin näyttämällä sen hedelmiä, ja niitä ovat juuri hyvät teot. Uskoa ja tekoja ei voida mitenkään erottaa toisistaan.

19.On oikein uskoa yhteen Jumalaan - mutta se ei riitä. "Riivaajatkin (daimonion)" uskovat. Pelkkä usko siinä mielessä, että ihminen tunnustaa Jumalan olemassaolon ja että hän on yksi, mutta ei vastaa millään tavalla hänen kutsuunsa ja tottele häntä käytännössä, on uskonto jonka jopa demonit voivat hyväksyä. Vrt. Mark 1:24.

20.Jaakob esittää todisteita, joiden pitäisi olla hänen lukijoilleen hyvin vakuuttavia, nimittäin esimerkkejä Raamatusta. Sen he tunnustivat auktoriteetiksi. On kuin hän sanoisi: Haluatteko todella kuulla kiistattoman todisteen? Jaakob sanoo niitä, jotka vetoavat uskoon näyttämättä sitä tekoina, tyhjiksi, turhanpäiväisiksi.

21.Jaakob esittää kaksi Vt:n esimerkkiä vanhurskauttamisesta, Aabrahamin ja Raahabin. Näiden Jaakobin sanojen ja Paavalin sanojen välillä Room 4:3:ssa ja Gal 3:6:ssa ei ole ristiriitaa. Kummatkin toteavat, että Aabraham vanhurskautettiin uskosta Jumalaan (1 Moos 15:6). Mutta kun hän uskossa uhrasi Iisakin alttarilla (1 Moos 22:10,12), hän tuli teoista vanhurskaaksi, koska hän siinä tilanteessa osoitti todella uskovansa Jumalaan. Paavali puhuu Aabrahamin uskosta siihen aikaan, kun Jumala oli luvannut antaa hänelle pojan (1 Moos 15:1-6). Se usko, jonka Jumala luki hänelle vanhurskaudeksi, oli usko, joka hyväksyi Jumalan lupaukset ilman näkyvää todistetta. Jaakob sen sijaan viittaa Aabrahamin uskoon hänen uhratessaan poikansa alttarilla. Tässä Aabraham osoitti uskonsa teossa. Se ilmensi täydellistä kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan.

22.Tässä tilanteessa "usko vaikutti hänen tekojensa mukana". Teot olivat uskon hedelmä. Usko ei voi kehittyä ilman tekoja. Aabraham oli uskova jo kauan ennen Iisakin uhraamista, ja hänen vanhurskauttamisensa tapahtui yksin uskosta. Mutta se usko, joka yksin vanhurskauttaa, ei koskaan jää pelkäksi uskoksi, vaan sitä seuraavat aina teot. Jos Aabraham olisi kuollut Jumalan julistettua hänet uskon kautta vanhurskaaksi, hän olisi ollut täydellisesti vanhurskautettu, mutta hänen uskonsa ei olisi ehtinyt näkyä tekoina eikä se sen tähden olisi eräässä mielessä ollut tullut täydelliseksi. Kun sisäisen uskon rinnalla kulkevat oikeat teot, usko tulee täydelliseksi.

23.Sillä seikalla, että Aabraham ei kirjaimellisesti uhrannut poikaansa (1 Moos 22), ei ole tässä suhteessa paljonkaan merkitystä. Hän osoitti kuuliaisuudellaan uskovansa Jumalaan. Hän teki, mitä hänen oli käsketty tehdä, ja Jumala näki hänen tekonsa ikään kuin hän olisi jo uhrannut Iisakin.

24.Teot, jotka todistavat uskon todellisuuden, osoittavat myös uskon olevan elävää. Kun Jaakob tässä sanoo, että ihminen tulee vanhurskaaksi hyvistä teoista, hän tarkoittaa tekoja, jotka ovat uskon tulos, tekoja, jotka suoritetaan Kristuksen Hengessä ja sen kautta ja jotka tekevät uskon täydelliseksi. Kirjoittaessaan, ettei ihminen voi tulla teoista vanhurskaaksi (Room 3:28), Paavali puhuu sellaisista teoista, joita ihminen tekee pelastuakseen. Ne ovat kuolleita tekoja, Hebr 9:14. Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa, ja teot ilman uskoa ovat kuolleita tekoja. Usko ja sen teot kuuluvat yhteen. Sen tähden Paavali voi sanoa: teot eivät ole mitään ilman uskoa. Samasta syystä Jaakob voi sanoa: usko ei ole mitään ilman tekoja.

25."Raahab" ei ole esimerkkinä ihmisistä, jotka täyttävät uskonnolliset velvollisuutensa, vaan yhdestä ihmisestä ja hänen suuresta uskon teostaan. Hän oli sekä rohkea että viisas kätkiessään Israelin vakoojat (Joos 2:1 ss.) ja auttaessaan heidät pakoon vihollisiaan. Hän teki sen siksi, että hän uskoi Jumalaan ja koska hän ymmärsi, että vakoojat olivat Jumalan asialla. Mutta me emme olisi saaneet tietää mitään Raahabin uskosta, ellei se olisi näkynyt käytännössä. Juuri hänen tekonsa todistivat hänen uskostaan. Hänetkin vanhurskautettiin uskon kautta, mutta se johtui siitä, että tämä usko oli riittävän elävää saadakseen aikaan jotakin. Sen vuoksi on yhtä oikein sanoa Raahabin pelastuneen uskon kautta (Hebr 11:31) kuin sanoa Jaakobin tavoin, että hän pelastui tekojen kautta.

26.Aitoa uskoa ei voi olla ilman hyviä tekoja - yhtä vähän kuin elävää ihmisruumista voi olla ilman sielua. Kuolema ilmenee siten, että ruumiin toiminnot ovat pysähtyneet. Samoin on selvää, että usko on kuollut, ellei se ilmene tekoina. Henki ja elämä kuuluvat yhteen, niin myös usko ja toiminta.

 
 
©2018 TAIVAAN KANSALAINEN - suntuubi.com