Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Raamatussa on Jaakobin kirje, joka sisältää paljon tärkeää opetusta ja se voi auttaa meitä uskon tiellä kulkiessamme.

 

Tällä ja seuraavilla sivuilla on koko Jaakobin kirje Novumin selityksillä varustettuna.

Lue ja tutustu Jaakobin ajatuksiin, jotka ovat meidän Herramme Jeesuksen veljen ajatuksia.

 

Jaakobin kirje

Luku 1

Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa asuvaa heimoa.

2. Kiusausten kestäminen

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin.

3. Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.

4. Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette millään tavoin vajaita.

5. Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille auliisti ja moittimatta, niin se hänelle annetaan.

6. Mutta anokoon uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa ja heittelee.

7. Älköön sellainen ihminen luulko saavansa Herralta mitään,

8. kahtaalle häilyvä mies, epävakaa kaikilla teillään.

9. Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään,

10. rikas alhaisuudestaan, sillä hän on katoava niin kuin ruohon kukka.

11. Aurinko nousee, ja tulee helle, joka kuivattaa ruohon. Ruohon kukka varisee, ja sen muodon kauneus katoaa. Samoin on rikaskin lakastuva teillään.

12. Autuas se mies, joka kestää koetuksen. Kun hänet on koeteltu, hän on saava elämän kruunun. Herra on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.

13. Älköön kukaan kiusattuna ollessaan sanoko, että Jumala häntä kiusaa. Ei Jumala ole pahan kiusattavissa, eikä hän kiusaa ketään.

14. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.

15. Kun sitten himo tulee raskaaksi, se synnyttää synnin, ja kun synti on kypsynyt täyteen mittaansa, se synnyttää kuoleman.

16. Älkää eksykö, rakkaat veljeni!

17. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä varjoakaan vaihtelusta.

18. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että me olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Jaak. 1:1-18)

 

1. Jaakobin kirje

Tervehdys

Ut:ssa mainitaan kolme "Jaakob"-nimistä miestä: Sebedeuksen poika, Alfeuksen poika ja Jeesuksen veli. Yleensä on oltu yksimielisiä siitä, että tämän kirjeen kirjoittaja on viimeksi mainittu Jaakob. Hän oli hyvin vaikutusvaltainen mies varsinkin juutalaiskristittyjen joukossa. Jeesus ilmestyi hänelle ylösnousemuksensa jälkeen (1 Kor 15:7). Kolme vuotta kääntymisensä jälkeen Paavali meni tapaamaan häntä Jerusalemiin (Gal 1:19). Jerusalemin apostolikokouksessa Jaakob toimi neuvottelujen johtajana, ja seurakunta hyväksyi hänen ratkaisuehdotuksensa (Apt 15:6-29).

Uskon kestävyys koetuksissa

2."Kiusaukset (peirasmos)" voi tarkoittaa myös 'koetukset'. Kun niihin suhtautuu oikealla tavalla, ne koituvat siunaukseksi, vaikka ne sillä hetkellä saattavatkin tuntua raskailta. Vrt. Hebr 12:11. Lukijat kokivat kiusauksia ja koetuksia uskovina, ja Jaakobin täytyi rohkaista heitä, etteivät he menettäisi toivoaan. Koetukset olivat nimittäin osoituksena siitä, että he olivat oikeita Jumalan lapsia (Hebr 12:6). Kiusaukset ja koettelemukset olivat "moninaisia (poikilos)", vaihtelevia, oikeastaan 'monivärisiä'. Sana viittaa enemmänkin vaihtelevaan laatuun kuin määrään.

3.Kristityn tulee olla iloinen koetuksessa, ei suoranaisesti sen "johdosta". Koetuksen hedelmä on nimittäin "kärsivällisyys" eli kestävyys "(hypomonê)", joka on kaikille tarpeen. Jaakob tahtoi heidän ymmärtävän, että se alituinen paine, jossa he vainojen johdosta joutuivat elämään, koetteli heidän uskonsa. Tämä opetti heille kärsivällisyyttä ja antoi heille rohkeutta ja kestävyyttä. Sen tähden heidän tuli pitää ankariakin koetuksia tervetulleina.

4.Täydellisyyttä ei Jaakobin mukaan ole mahdollista saada hetkessä. Kysymys on kasvamisesta, jota ei tapahdu ilman koetuksia ja niiden välityksellä saatavaa kestävyyttä. Se on käytännöllistä muuttumista, jossa uskova saa Jumalan avulla hengellistä ja moraalista voimaa vastustaa kiusauksia.

5.On ihmisiä, jotka loukkaantuvat, kun heiltä tullaan pyytämään jotakin. Vaikka he antaisivatkin sen, mitä heiltä pyydetään, he tekevät sen vastahakoisesti ja nuristen. Tällaisen suhtautumisen vuoksi toisten on vaikea lähestyä heitä. Jumala ei ole sellainen. Kenenkään ei tarvitse pelätä häntä. Tässä tarkoitettu viisaus on ennen kaikkea sitä, mitä tarvitaan jakeessa 4 mainitun päämäärän saavuttamiseen, käytännön kykyä elää oikein (Snl 19:20). Tätä viisautta meidän tulee pyytää Jumalalta, sillä se on lähtöisin ylhäältä (3:17). Jumala antaa sitä mielellään.

6.Se, joka uskoo, on tietoinen siitä, että hän tarvitsee sitä mitä rukoilee. Hän ei epäile tarvettaan. Siksi hänen rukouksessaan on voimaa. Tämä uskon rukous merkitsee myös luottamusta häneen, joka on voimallinen antamaan. Tämä on koko kristillisen rukouksen ydin.

7.Jumala ei voi antaa mitään sille, joka välistä kääntyy hänen puoleensa ja välistä pois hänestä, sellaiselle, joka on kaksimielinen (j. 8). Miten sellainen voisi saada jotakin Jumalalta? Tosin hän on rukoillut, mutta hän epäilee eikä sen tähden voi ottaa vastaan sitä, mitä on pyytänyt. Epäilevä kerjäläinen ei pidä kättään ojolla niin kauan, että Jumala voisi antaa siihen jotakin. Vika ei ole antajassa, vaan häilyvässä rukoilijassa.

8."Kaksimielinen mies" - kirjaimellisesti mies, jolla on kaksi sielua tai mieltä "(dipsykhos)" - ei ole varma mistään. Hän muuttaa mieltään vähän väliä eikä koskaan ole tyytyväinen. Luonnollisesti hän ei silloin luota myöskään Jumalan lupauksiin.

Köyhyys ja rikkaus

9.Köyhä ja nöyrä kristitty voi kerskua Kristuksen rististä ja siitä autuaasta toivosta, joka häntä odottaa taivaassa. Jumalan lapsena hän on Jumalan perillinen ja Jeesuksen Kristuksen kanssaperillinen. Sen sijaan, että välittäisi kurjuuttaan ja huokailisi taakan alla, hänellä on syytä iloita hengellisestä rikkaudestaan Kristuksessa. Kristillisyys antaa alhaiselle ja vähäpätöiselle uuden omanarvontunteen.

10."Rikkaalla" on kenties suurempi kiusaus kääntyä pois Jumalasta ja luottaa itseensä kuin köyhällä. Hänen tulee muistaa, ettei Jumala katso henkilöön ja että me olemme kaikki tomua. Maallinen rikkaus ei merkitse Jumalalle mitään. Niinpä rikas ei saa kuvitella saavansa toisenlaista kohtelua, vaan hänen on asetuttava toisten Jumalan armosta pelastettujen joukkoon. Vertaaminen "ruohon kukkaan" muistuttaa rikasta siitä, miten epävarmaa hänenkin elämänsä on.

11.Maallinen rikkaus kuihtuu kuin ruoho, mutta hengelliset aarteet kestävät ikuisesti. Rikas kuolee, mutta Herraan luottavaa odottaa katoamaton perintö (1 Piet 1:4), ja hän saa kirkkauden kuihtumattoman seppeleen (1 Piet 5:4). Kun asia on näin, on mieletöntä panna turvaansa ajallisiin asioihin.

Jumalalta me saamme vain hyvää

12.Niin kuin vainotkin (Matt 5:10 s.), samoin myös kiusaukset johtavat autuuteen, jos uskova pysyy lujana. Jaakob korostaa, että koetukset vaihtuvat lopussa palkkaan. "Kruunuja" ja seppeleitä käytettiin monenlaisissa tilaisuuksissa. Kukkaseppeleitä pidettiin mm. juhlissa ja häissä (Kork 3:11; Jes 28:1).

13.Tässä on kysymyksessä kiusaus syntiin. Sellainen ei koskaan ole lähtöisin Jumalasta, vaan ihmisen omasta langenneesta, syntisestä luonnosta (jj. 14,15). Jos Jumala voisi houkutella pahuuteen, se merkitsisi, että hän arvostaa pahaa - täysin mahdoton ajatus. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, ja siksi hän ei myöskään houkuttele toisia pahaan. Jaakob vastustaa voimakkaasti sitä käsitystä, että Jumala olisi syypää meidän harha-askeleisiimme, koska hän on luonut meidät tällaisiksi kuin me olemme. Olemme itse vastuussa teoistamme.

14.Tämä on synnin suuri syy. Ihmisen oma himo on siinä suhteessa liikkeellepaneva voima. Saatana ei saa meitä tekemään syntiä, ellei meillä itsellä ole halua siihen. Sisäinen veto pahaan aiheuttaa kiusauksen. Sana "jokaista" osoittaa, että meissä kaikissa on pahoja himoja, ja ne ovat valmiita näyttäytymään tekoina. Ihmisen tahtoon vaikuttamaan päässyt paha himo saa aikaan synnin. Vrt. Snl 23:7.

15.Nyt paha himo on ottanut ihmisen tahdon valtaansa. Se on tullut raskaaksi, hedelmälliseksi, ja tuloksena on synti. "Synti (hamartia", verbistä "hamartanè"), joka merkitsee oikeastaan 'osua harhaan, erehtyä, joutua harhateille'. Se ilmaisee eron sen välillä, millainen ihminen on ja millainen hänen oikeastaan pitäisi olla. "Hamartia" on tavallisin syntiä tarkoittava sana Ut:ssa.

16.Selvitettyään, ettei Jumala voi olla ihmisen kiusausten aiheuttaja, Jaakob siirtyy nyt toiseen aiheeseen: Jumala on pelastusasiassa aloitteentekijä. Mutta ensin hän varoittaa heitä vakavasti eksymästä. Jae on kahden aiheen välinen yhdyssilta, ja samalla se on rukous ja kehotus lukijoille elää oikein. Jumalaa ei saa syyttää inhimillisistä puutteista ja kykenemättömyydestä.

17.Jaakob on tähdentänyt, ettei pahuus koskaan ole lähtöisin Jumalasta. Nyt hän sanoo, että kaikki "hyvä" tulee Jumalalta. Jumala on valon lähde niin fyysisessä, älyllisessä, moraalisessa kuin hengellisessäkin maailmassa (1 Moos 1:3; 14; Ps 27:1; Jer 31:35). "Lahja" ilmaistaan tässä jakeessa kahdella eri sanalla. "Anti" on "dosis", kun taas "lahja" on "dèrêma". Yleensä "dosis" kuvaa itse antamisen toimitusta, kun taas "dèrêma" on se, mitä annetaan, mutta tässä yhteydessä molemmat tarkoittavat konkreettisia lahjoja. "Dèrêma" on kuitenkin voimakkaampi ja sisältää ajatuksen täydellisyydestä.

18."Totuuden sana" on evankeliumin sanoma. Tällä sanalla Jumala on uudestisynnyttänyt meidät. Valkeuksien Isä on siis myös meidän Isämme ja lunastajamme.

 

Sivun alkuun 

©2018 TAIVAAN KANSALAINEN - suntuubi.com